Suljen silmäni ja palautan tähän alkuun mieleeni takauman poikavuosiltani. Olen kavereiden kanssa luvattomasti kaatopaikalla ja meillä on ilmakivääri mukana. Olemme hiiviskelleet alueelle jahtaamaan rottia, joita vilisee alueella. Ladattu ilmakivääri on minulla ja kaverit kannustavat minua kohti penkkaa. Osua täytyy kuulemma kunnolla, muuten rotta voi tulla silmille. Otan varovaisia askelia eteenpäin ja kohotan ilmakiväärin piippua. Sydän hakkaa ja odotan kohtaavani rotan silmästä silmään…
Kun avaan silmäni tähän päivään, voin todeta, että nuoruusvuosieni jätehuoltojärjestelyissä oli moni asia pielessä. Kaikki jäte kärrättiin koko ajan kasvaville kaatopaikoille, jotka olivat huonosti eristettyjä ja vartioituja. Kaatopaikat olivat lokkien ja rottien juhlapöytiä ja korkeiksi kohonneet penkat olivat muodostuneet kaikesta mahdollisesta; eloperäisestä jätteestä, hajoamattomasta jätteestä ja haitta-aineistakin.
Tuo entinen aika tuntuu jätehuollolliselta dystopialta, kun sitä kuluneiden vuosikymmenten jälkeen muistelee. Siksipä pidänkin merkittävänä edistysaskeleena viimevuotista jätehuoltolain uudistusta, joka tähtää jätteiden lajittelun ja kierrätyksen tehostamiseen ja kestävämpään kehitykseen.
Uusien säännösten mukaiset lajittelun ja kiertotalouden tavoitteet ovat haasteelliset niin valtakunnallisesti kuin alueellisestikin. Tavoitteisiin pääsemisessä asuntoyhteisöt ovat merkittävässä roolissa. Suomalaisista noin 60 prosenttia asuu rivi- ja kerrostalotyyppisissä rakennuksissa, joten jätehuollon muutosten läpivienti taloyhtiötasolla on ratkaisevan tärkeää.
Jokaisesta pienestä teosta kiittää niin ympäristö kuin tulevat sukupolvetkin.
Laajentuva lajittelu merkitsee taloyhtiöille jätehuoltotilojen uudelleen järjestelyitä, joissain tapauksissa hankaliakin. Pääsääntöisesti taloyhtiöiden jätepistemuutokset lienevät kuitenkin sellaisia, jotka voidaan toteuttaa vuosikorjausbudjetin varoin.
Suurella todennäköisyydellä jätelain muutokset merkitsevät myös jätehuoltokustannusten kohoamista. Jätehuollon osuus kaikista kiinteistön hoitokuluista on tähän saakka ollut keskimäärin 3 – 5 prosenttia, joten talousarvion kulurakenteeseen ei hinnanmuutoksilla liene kovin näkyvää vaikutusta.
Taloyhtiöt tulevat varmasti täyttämään lajitteluvelvoitteet jätepisteidensä osalta. Käytännössä monissa taloyhtiöissä on jo vapaaehtoisesti ehditty laajentaa jätejakeiden lajittelua. Yhteisöasumisessa suurimmaksi haasteeksi muodostuukin se, kuinka kiinteistöjen käyttäjät ja asukkaat saadaan motivoitua tekemään varsinainen lajittelu. Sehän nimittäin tapahtuu kotitalouksissa. Asuntojen varustelussa on perinteisesti toteutettu seka- ja biojätteen keräily, mutta eipä juurikaan useamman jätelajin lajittelua. Tämä asettaa kotitalouksissa kekseliäisyyden ja viitseliäisyyden koetukselle.
Asuinkiinteistöissä suuren yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan paljon pieniä, yksittäisten asukkaiden tekoja. Jätelain muutokset saattavat tuntua lisääntyvältä normiohjaukselta, joka hankaloittaa elämää ja nostaa asumiskustannuksia. Nyt jokaisen kansalaisen tulisi sisäistää se, että muutoksella kuljetaan kohti terveellisempää, turvallisempaa, kestävämpää ja puhtaampaa ympäristöä. Itse asiassa meillä ei enää taida edes olla varaa muuhun. Kaatopaikkojen aikakauteen ei ole paluuta.
Nämä ovat sellaiset talkoot, jonka jokaisesta pienestä teosta kiittää niin ympäristö kuin tulevat sukupolvetkin.
Jorma Juhani Koutonen,
toiminnanjohtaja
Kiinteistöliitto Etelä-Pohjanmaa ry
