Irma PetäjävirtaAloittaessani jätelautakunnan puheenjohtajana tämän valtuustokauden alussa asioihin perehtyessäni huomasin, kuinka helppoa nykyajan jätehuolto onkaan. Sille ei oikeastaan ole tarvinnut tuhlata ajatuksiaan, niin vaivatonta ja kustannuksiltaankin edullista se on ja sitä on kehitetty viime vuosien aikana yhä parempaan ja asiakasystävällisempään suuntaan.

Jätehuollon historia on kuitenkin kehittyvän yhteiskuntamme kannalta melko lyhyt. Sata vuotta sitten ei Suomessa jätehuoltoon juurikaan panostettu. Jätteet sijoitettiin tunkioille, kaivettiin kuoppiin ja vietiin metsiin pois näkyviltä. Jätteiden määrän kasvaessa alettiin perustaa kaatopaikkoja, joista omia kokemuksia jo löytyykin. Kaatopaikkakäynti oli jännittävä, koska jokainen kerta tutkailtiin myös sinne muiden tuomia tavaroita ja joskus kävi niin, että toisen roskasta tuli toisen aarre. Lisäksi kaatopaikalla käytiin harjoittelemassa ampumataitoja siellä liikkuvien rottien avulla.

Vasta 1990-luvulla asetettiin tarkat kriteerit kaatopaikkojen tiiveydelle, vesien- ja kaatopaikkakaasujen hallinnalle.

1970- luvun lopulla uuden jätehuoltolain nojalla ryhdyttiin valvomaan kaatopaikkoja ja jätteenkuljetuksia, mutta vasta 1990-luvulla asetettiin tarkat kriteerit kaatopaikkojen tiiveydelle, vesien- ja kaatopaikkakaasujen hallinnalle. Uusia kaatopaikkoja rakennettiin ja vanhoja suljettiin. Kaatopaikkakäsittely nykyaikaistui ja jätteiden hyödyntäminen tehostui. Kuitenkin vasta vuonna 2016 tuli voimaan orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto eli kaatopaikoille ei enää saanut viedä biohajoavaa jätettä. Merkittävä osuus jätteestä siis päätyi polttoon.

2020-luvulla jätelainsäädäntö taas uudistuu. Uusi jätelaki astui voimaan viime vuoden heinäkuussa ja se perustuu EU:n jäsenmailleen asettamiin tavoitteisiin kierrätyksen lisäämiseksi. Tavoitteet ovat korkealla ja vuoteen 2035 mennessä kierrätysasteen tulisi olla 65 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että yhdyskuntajätteestä näin suuri prosenttiosuus olisi hyödynnetty. Kierrätyksessä jäte valmistetaan tuotteeksi, materiaaliksi tai aineeksi. Jätteen energiana hyödyntäminen ei ole kierrättämistä vaan jätteen hyödyntämistä energiaksi ja lämmöksi menettäen samalla jätteen sisältämä materiaali. Näin ollen meidän kaikkien tulisi miettiä jätteitämme kierrätyksen kannalta. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää tehokasta lajittelua, erilliskeräystä ja jatkokäsittelyä.

Nyt tavoitteet ovat korkealla ja vuoteen 2035 mennessä kierrätysasteen tulisi olla 65 prosenttia.

Tällä hetkellä meidän omakotiasujien pihalla on yleensä vain yksi, poltettavan jätteen astia. Kuitenkin monet asukkaat jo nyt ovat hyvin ahkeria lajittelijoita ja keräävät esimerkiksi biojätteen erikseen kiinteistöillä, joissa biojätteen erilliskeräys on järjestetty tai kompostoivat. Uusien omakotitalojen suunnittelussa otetaan kierrätys jo huomioon ja varataan vaikkapa keittiössä mahdollisuus useamman jätteen lajitteluun.

Olemme kehittyneet vuosien saatossa jo paljon jätteiden lajittelussa ja kierrätyksessä. Esimerkiksi pullojen ja tölkkien kierrätyksessä olemme maailmanlaajuisesti huippuja; tölkkien palautusaste on 97 prosenttia ja pullojenkin 90 prosenttia. Samoin olemme keränneet pitkään paperit; Suomessa kulutetusta paperista ja kartongista otettiin vuonna 2020 talteen lähes 94 prosenttia. Miksemme siis pystyisi parantamaan kierrätystä myös muiden jätteiden osalta? Omakotiasujan poltettavasta jätteestä nimittäin suurin osa on sellaista jätettä, jota olisi voitu lajitella kierrätykseen. Uuden jätelain myötä lisäämme oman jätelautakuntamme alueella biojätteen erilliskeräyksen keräämisen. Biojätettä on laskettu olevan poltettavasta jätteestä Etapin alueella noin 26,1 prosenttia. Vaikka se on valtakunnallista keskiarvoa alempi, on silti aina parantamisen varaa.

Omaa jätemääräämme voimme vähentää myös mm. harkitsemalla ostoksiamme tarkemmin, ostamalla vain tarpeeseen ja panostaen laatuun sekä tuotteen kestävyyteen, korjaamalla tavaroita tai ostamalla käytettyjä tuotteita. Näitä periaatteita moni kuluttaja jo käyttääkin. Somekanavia käytetään nykyään paljon tavaroiden kierrättämisessä: sieltäkin löytyy eri kuntien “roskalavoja” ja kirpputoreja, joissa itselle tarpeettomia tavaroita voi kaupitella ilman tai pienellä rahalla.

Etapilta saa tietoa ja neuvontaa lajitteluasioista ja myös korjauspalveluista Korjaa.se -palvelusta. Lajitelkaamme siis jätteitämme yhä ahkerammin ja muuttakaamme kulutustottumuksiamme, jotta jätteen määrä ei enää kasvaisi. Ympäristö ja tulevaisuuden kuluttajat kiittävät.

Irma Petäjävirta
puheenjohtaja, Lakeuden jätelautakunta